sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kanadanruusujen koemaan kevät - step by step

Takana on oikein mukava messulauantai Ruukissa. Hatunnosto Ruukin kyläyhdistyksen puuhanaisille ja -miehille mukavien messujen järjestämisestä! Olin Särkän Perennataimiston osastolla myyjänä, ja tosi ihanaa oli nähdä taas ihania, vuosien varrelta tutuiksi tulleita puutarhahörhöjä, sekä tietenkin jututtaa monia uusia pihanrakentajia. Olo oli lauantaina niin käytetty, ettei edes saunaa jaksanut lämmittää.

Huono kännyräpsy vähän ennen messujen avautumista Särkän osastolta.
Päivä oli jokseenkin hektinen Ruukin maneesissa.

Sitten viikonlopun highlightiin, eli kanadanruusujen koemaan kevääseen. Maltoin mieltäni tosi pitkään, ennen kuin menin poistamaan talvisuojauksia. Osalla oli pelkkä tyvimultaus, osalla vähän talvisuojaturvetta ja muutamalla vähän havuja tai pakkaspeittokin suojana.

Oi ihanuutta - kanadanruusujen silmut aukeilevat!

Talvenkeston suhteen talvi ei erotellut jyviä akanoista ensinkään. Kaikki ovat elossa ja pukkaavat silmuja tasaisen varmasti. Runsas lumi sulaan maahan sataneena ei asettanut haasteita. Kevätkin sujui ilman takatalvea, joten olipa riemukasta puuhata ruusumaassa!

Lannoituksena hyvin palanutta hevonpaskoo pari lapiollista per ruusu.

Ruusumaan kevätpuuhia on levitellä tyvimultauksen mullat korvaamaan maan painumista. Sitten tarvitaan kevätlannoitus, joka meillä on hyvin palanutta ja turvekuivikkeista hevonpaskoo. Siihen kun lisää kourallisen tuhkaa joka ruusulle, niin riittää monipuolista lannoitusta alkukasvuun. Juhannuksen tietämillä tarjoilen toisen lannoituksen kanankakkarakeilla ja elokuussa on syyslannoksen vuoro.

Kourallinen puuntuhkaa antaa hivenaineita ja neutraloi
hevonpaskon happamuutta. Ihan paras lannoitus ruusuille.


Seuraavana vuorossa oli leikkaaminen. Kanadalaiset ruusut olivat kaikki talvehtineet lumirajaan asti. Syksyllä olin leikannut kukkalatvat poikki jo valmiiksi. Nytkin leikkasin Jorma Koskisen koostamilla ohjeilla  30%:n säännön mukaan. Se on osoittautunut erittäin hyväksi ja toimivaksi.

Esteettisesti kehno, mutta toiminnallisuudeltaan loistava kattaminen.
Lannoitetut, leikatut ja katetut ruusut saavat kasvaa huoletta kohti kukintaa.

Minulla on tapana kattaa ihan kaikki istutukset tavalla tai toisella. Kattamisella on niin valtaisasti hyötyjä, joita en halua jättää käyttämättä. Se lannoittaa ja parantaa maan laatua, estää kuorettumisen ja sitä kautta veden haihtumista. Rikkakasvien itäminen vaikeutuu ja kitkeminen pehmeänä pysyvästä maasta on tosi helppoa. Eloperäisella aineksella kattaminen on pintakompostointia, joka hyödyttää kasveja monin tavoin. Kaksi miinuspuolta siinäkin on, eli etanat saattavat viihtyä katteen alla, mutta meillä rastaat ovat oppineet etsimään etanansa katteen altakin. Eli katteita pelmuutetaan urakalla, eikä etanoista ole ollut ongelmaa. Toinen miinus on esteettisyys. Käyttämäni ruohonleikkuusilppu ei ole esteettiseen silmään kaunista.  Mutta se kauneus on katsojan silmässä.  Ruusut jo peittävät alansa, eli kate ei paista silmiin niin merkittävästi.

Tulevaisuuden toivoja, eli pensasruusuja uusiin istutuksiin. Siinä on 'Tove Jansson',
'Ritausma', 'Wasagaming', 'Linnanmäki', 'Sävel', ja alppiruusu 'Alli'

Kevät tuo yleensä aina uusia hankintoja. Pensasruusuja ajattelin istuttaa, kun ne on niin vaivattoman helppoja. Saahan niistä yhden kukinnan keskellä kesää, ja tilaahan täällä on rutkasti. Puuvartisista istutusta odottavat äitienpäivän lahjani Keskilännen tammi (Quercus ellipsoidalis) ja pallomaiseksi varteen vartettu pikkusyreeni 'Palibin'. Mitähän kaikkea ehtiikään taas istutella 😋

Uusi viikko alkaa uusin toivein ja vaatimuksin - iloa ja voimia viikkoosi. Minä en ehdi päivittää blogia entiseen tahtiin, mutta mennään sillä mihin aika antaa mahdollisuuksia. Kevät on niin hetktistä, että tietokoneen äärellä istuminen jää vähemmistöön. The Truth is Out There!

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Vihreää vauhtia

Hirmuinen lämpöaalto on hyökynyt Pohjanmaalla. Siitä onkin monta vuotta, että toukokuussa on hiottanut pienikin työntapainen liikehdintä. Otan ilolla vastaan nämäkin hikipisarat! Kevät hyökkäsi ihan hetkessä silmille. Se kaikkein paras hetki keväässä on mielestäni tämä:

Koivun silmut ilta-auringon valossa. Ihan parasta!
Monilajisen puulajipuistoni silmut poksahtelevat auki kiireessä. Voi silmujen kauneutta ja voi vauhtia! Joka päivä on täynnä ihmeitä.

Balkaninhevoskastanjan silmussa on kokoa ja näköä!
Minä koitan harppoa kevään perässä sen minkä kerkeän ja jaksan. Helteisten työpäivien jälkeen se ei aina ole hurjan paljoa. Kanat sentään saatiin kesäaikaan eilen illalla. Historiallisen varhain, sillä nyt tarkenee vähän sulkasatoisellakin höyhennyksellä.

Harvennut kanalaumamme saa täydennystä ensi kuun alkupuolella.
Meillä on talvikanala tallissa, ja kesätarha ulkona. Kanat kannetaan aina kauden vaihtuessa uuteen, perusteellisesti puhdistettuun residenssiin. Matkalla niskaan tiputetaan loislääkeliuos, jotta huolto olisi täydellinen. Kesäresidenssin seuraaminen on täällä suurta hupia ja viihdettä.

Varjonäkki eli Jeffersonia dubia on viehättävä kevään kukkija.
Kukkijoita putkahtelee nyt joka paikasta ihan häkellyttävää tahtia. Vuokot, esikot ja kiurunkannukset kera runsaiden kevätsipuleiden tuottaa silmälle iloa ja sydämelle riemua.

Kevään runsautta!
Anemone parviflora eli jokin vuokko tämäkin on.
Rieko on päässyt talutinlenkeistä vapaaseen vaellukseen. Kuumat kelit kyllä hyydyttävät aktiivista hulluutta. Hiottaa se koiraakin näköjään.

Rieko ja paksut pöksyt.
Nyt mennään intopiukkaa laukkaa kevään kanssa. Vihreässä on voimaa! Ruusumaan kevät on tuottanut paljon iloa, siitä seuraavaksi. Iloa ja valoa keväisiin päiviisi!

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Erilainen äitienpäivä missikisoissa

Hyvää äitienpäivän iltaa! Kevät suorastaan hyökkää päälle, sillä lämpöä ja aurinkoa on jaettu säästelemättä. Meidän äitienpäivä starttasi aikaisin, kun kuopuksen kanssa suuntasimme aamuvarhain Ouluun äitienpäivän koiranäyttelyyn. Rieko The Maalaiskoira oli ilmoitettu ekaan näyttelyynsä. Tarkoitus oli kolmessa polvessa viettää äitienpäivää koiramaisissa kujeissa, mutta vanha äitini (elämänsä ajan ihan viimeiseen asti timanttinen koiraharrastusnainen) totesi helteen ja näyttelyn olevan liikaa omille voimilleen, ja hän jäi matkasta pois.

Kuopuksen kanssa sitten ajelimme Ouluun. Näyttelykenttä oli iso asvaltilla päällystetty parkkipaikka. Hellelukemat meni rikki jo aamusta, eikä näyttelypaikalla ollut mitään varjoa. Oli ihan polttavan kuumaa!

Odotuksia ei ollut mitään. Meidän maatiaiskoira ei ole ollut hulinapaikoissa ensinkään, vaan enempi tuttuja on kotimetsät ja meren rannat. Kulttuurishokki oli tiedossa. Tyynesti neiti otti alun innostuksen jälkeen odotuksen. Edellisestä koiranäyttelystä oman koiran kanssa onkin kulunut ainakin 25 vuotta. Aika uusia kokemus uuden koiran kanssa.

Nartut junioriluokasta. Rieko the Riesa keulimmaisena. En muuten tiennyt, että ausseja trimmattaan näyttelyyn.
Kaksi kilpasiskoa ovat käyneet kampaajalla, mutta Rieko on ihan naturelli tassukarvojen siistinnällä.

Mitään näyttelytreenausta ei tietenkään omaa kotipihaa kummemmin ole harjoitettu. Talvisin täällä ei ole koiraharrastusmahdollisuuksia, ja viimeiset kolme viikkoa on oltu telakalla kiiman vuoksi. Toivoin vain, ettei Rieko kiipeäisi tuomarin syliin.

Se jännittävä hetki, kun tuomari katsoo hampaita. Rieko löi persauksen
kenttään, vaikka sitä seisomista on kyllä harjoiteltu.

Lopputulos oli arvosana erittäin hyvä.  Sanallinen arvostelu kuului seuraavasti; "Oikean kokoinen, pitkärunkoinen narttu. Kaunisilmeinen pää. Hyvä purenta, silmät, korvat. Kaula voisi olla pidempi ja kiinnittyä runkoon kauniimmin. Niukat etukulmaukset ja takakulmaukset. Hyvä luusto ja käpälät. Ikään riittävä runko. Hyvä karvapeite. Liikkuu lyhyellä askeleella. Lanneosa köyristyy. Hännän asennon tulisi olla parempi."

Jonkun hetken Rieko seisoi ihan mallikkaasti.
Sitten riitti, ja perse lyötiin kenttään. Onneksi tämä ei ole vakavaa harrastusta, vaan
lähinnä hupaisa kokemus. Aika paljon lisää tarvittaisiin harjoitusta ja kokemusta.

Kuvista katsoen koira seisoi ja kulki takapää matalana. En tiedä vaikuttaako kiima-aika asiaan, mutta normisti se kotona rentona juostessaan kulkee ihan eri tavoin. Ehkä jännittävä ja outo tilanne sai ryhdin lysähtämään ahterissa.

Kilpailuluokassa tomerat ja trimmatut kilpasiskot edellä, ja meidän maatiainen pitkine karvoineen perä matalalla.

Semmoinen kokemus tänään. Liian kuumaa, mutta ihan hauskaa. Ilmastoitu auto on ihan taivaallinen asfalttipätsin jälkeen! Näyttelyn päätteeksi kävimme äitienpäiväkahvilla äitini luona vieden tuoreet terveiset näyttelystä kuvineen.

Kehäjuoksua helteessä.

Iloa ja valoa alkavaan viikkoon. Lämmintä on luvassa edelleenkin, mutta ilolla tervehdin viileneviä säitä. Minä ryydyn yli +20 asteen lukemissa.  Tämä kokemus on tässä, seuraavat postaukset ovatkin puutarhan hurjasta ryntäyksestä kevääseen.  Ruusumaassakin on iloisia ihmeitä!

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Toukoja ilman taukoja

Perjantain hyytävät räntäsateet ovat nyt vain muistoissa, sillä lämpimämmissä fiiliksissä pääsi jatkamaan viikonloppua. Lauantaina tein pitkän kaavan mukaan tutkimuksia kukkamaillani, ennen huoltoreissua äidin luo. Aamusta on niin ihanaa kiertää kaikessa rauhassa puutarhaa tehden löytöjä. Linnutkin laulavat silloin sydämensä kyllyydestä. Nuo kierrokset on elämän luksusta, jossa aika pysähtyy.

Krookuksen ja lumikellon liitto on kaunis!
Keväällä pienikin on kaunista. Kevätsipulit antavat hurmaavasti ensimmäiset näytteet kesän kukkeudesta. Lumikellot kuolivat pari talvea sitten, ja uudet istutin vasta viime syksynä. Näyttävät viihtyneen, ja olen näköjään sirotellut näitä useampiinkin paikkoihin. Toivottavasti pöhistyvät isoiksi mättäiksi jälleen.

Suudelma.

Viatonta kauneutta, joka aukeaa auringossa.

Puutarhatöilleni ehdin vasta sunnuntaina, ja aloitin herkuttelemalla ruusumaiden äärellä. Poistelin uskaliaasti talvisuojauksia, mutta teen senkin vaiheittain. Nyt lähtivät havut, talvisuojaturpeet ja osa tyvimultauksesta.

Ryhmäruusu 'Purple Rain'in hyvin talvehtinut verso

Ryhmäruusuissa ei versot talvehdi, joten leikoin ne matalammiksi jo syksyllä. Näin ne oli helpompi multauksella suojata. Tällä kertaa ei ollut tarpeen muutoin suojata, kun lumi tuli sulaan maahan. Ryhmäruusujen kohdalla hankea oli koko talven reilusti. Enimmillään yli 60 senttiä. Maa ei jäätynyt penkissä ensinkään. Ihmeen hyvältä siellä näyttää! En koskenut niiden multauksiin vielä, eli jännitystä toki piisaa.

Kanadanruusujen koemaahan istutettu 'Ingrid Bergman' on ihan mustunut.
Se on normaalila, eli versot leikataan pois. Uudet nousevat maan alta.

Kanadanruusujen koemaan äärellä viivähdin tovin aikaa ihaillen hyvältä näyttänyttä talvehtimista. Siellä onkin sekalainen kattaus testattavia kanadalaisia, verrokkina olevia pensas- ja ranskanruusuja sekä muutamia ryhmäruusujakin.

Kanadanruusun hyvin talvehtinut verso silmuineen.

Koemaassa on kaksi osaa, josta toinen suojataan vain tyvimultauksella ja tarvittaessa ohuella katteella. Tänä vuonna ei ollut mitään ohuitakaan katteita. Toinen osio suojataan tyvimultauksella, kattamisella ja osin pakkaspeitollakin. Jonkin verran oli myös havuja. Näin haetaan eroja talvehtimiseen erilaisilla suojauksilla täällä pohjoisessa.

Kanadalainen 'William Baffin' on kuivattanut ylimpänä
olevat versot lumirajan yläpuolelta. Tämä tulee kukkimaan hienosti.

Tämä talvi ei ollut testauksen kannalta kovinkaan informatiivinen, koska se oli niin suotuisan helppo kaikille kasveille. Tämän päivän tutkimusten perusteella tulevaisuus on suloisen ruusuinen! Kyllä minua hymyilytti löytäessäni virkeitä ruusuja, jotka turvottelevat silmujaan. Vielä kun on luvassa ennätyksellisen lämpimät ja aurinkoiset kelitkin tulevalle viikolle - aivan upeaa!

Lauantai-iltana viimeiset jään rippeet Isolahden rannassa.

Arkiviikko alkaa jälleen varhaisine herätyksineen. Päivät ovat pitkiä, koska puusavotta on alkanut meilläkin. Liiteriin pitää saada täytettä kuivamaan, jotta pirtti pysyy lämpimänä tulevinakin talvina. Kas siinäpä iltojen rattoa, eli työtä tauotta.

Onneksi on kunnon vehkeet!
Reipasta viikkoa, nyt päivät kuluvatkin lujaa vauhtia!

perjantai 4. toukokuuta 2018

Rännästä melkein helteeseen

Suomalaiset puhuvat kuulemma ennätysmäisen paljon säästä. Upeiden vappuilmojen jälkeen sukellettiin märkään kylmyyteen, joten kyllä se puhuttaa. Työtkin alkoivat hyvällä vauhdilla, mutta tänään jäisessä vesisateessa meinasi näpit paleltua. Sadepuku piti kosteuden ulkona, mutta hanskat kastuivat töitä tehdessä. Ja turvakengät ei olleetkaan gore-texiä, vaan sadehousujen punteista valuva vesi päätyi kenkiin. Mun kumisaappaat ei olleet sen kauempana, kuin viereen parkkeeratun auton takakontissa 😒. Lopputuloksena työkalut eivät pysyneeet kohmeisissa käsissä ja varpaita palelsi enempi kuin paljon. Toivottavasti flunssa ei iske. En muista aikoihin kylmettyneeni yhtä tehokkaasti. Seuraavaksi satoikin räntää.

Rakas kirjometsävaahtera Acer platanus 'Drummondii' on voimissaan jokaista
kärkisilmua myöten. Kestävyys on metsävaahteran kanssa sama. Kuva v. 2017
Onneksi kaffipaussilla pääsi lämmittämään näppejä kahvimukin ympärillä ja nakkaamaan kostuneet villasukat patterin päälle hetkeksi. Ulkotyöt on tosi kivoja, mutta sään suhteen on joskus toiveita... ja sehän on mitä kulloinkin sattuu. Hommahan on vain varustautumiskysymys. Ensi viikoksi on luvassa kaunista ja lämmintä keliä!

Pian ollaan taas näiden näkyjen äärellä! Tuurenpihlaja eli Sorbus commixta 'Dodong'
on ehkä upein pihlaja. On tosin monta kovaa kilpaillijaa 'upein' nimikkeestä.

Kotipihalla kevättyöt edistyvät nekin hitaasti, mutta varmasti. Edessä on viikonloppu, josta povataan säiden puolesta kelvollista. Tarkoitus on ahertaa tuokio jos toinenkin siivoustoimessa. Vielä olisi yhden kaverin omenapuut leikkaamista vailla. Jotenkin nuo tuttujen omenapuut on tulleet  ylläpitopotilaiksi.

Omenissa on paljon kukkasilmuja, eli satoon tarvitaan pölyttäjiä. Toivoa on!

Kaikki on vain turkasen märkää nyt. Haravoinnista ei tule mitään, eikä kasvimaalla penkkien lapioimisesta. Viime syksynä jyrsittiin koko kasvimaa, joten nyt pitäisi päästä lapioimaan välikäytäviä, jotta penkit olisivat valmiina kylvöille ja istutuksille. Toiveissa olisi edeltäjiään parempi kasvukesä. Paljon on siemeniä hankittuna, että hyötymaa tuottaisi taas ihanaa satoa!

Matala 'Purple Rain' oli viime kesän istutuksia.

Ruusumaan suhteen olen ollut utelias, mutta suojaukset on edelleen paikallaan. Ruusut eivät pahastu ensinkään, vaikka suojausten kanssa odottelee rauhassa. Eniten kutisee viime keväänä Saksasta tilattujen ryhmäruusujen talvehtiminen. Täällä ollaan todennäköisesti ihan äärirajoilla, mutta viime talvi oli tosi armollinen runsaan lumipeitteen turvin. Niiden penkin maa ei jäätynyt viime talvena ollenkaan. Testasin useamman kerran pitkällä piikillä maan jäätymistä. Luulisin tämän talven sujuneen ainakin osin onnistuneesti ryhmisten osalta. Rakastuin noihin ruusuihin, joten hartaasti toivon ponnekasta jälleennäkemistä!

Yksinkertainen 'Sweet Haze' - yksi kokeiluja. En olisi uskonut, että viehätyn niin kovin yksinkertaisista
ryhmäruusuista. Tämä oli kuitenkin niiiin hempeän suloinen ja runsaskukkainen ruusu!

Monta jännää hetkeä on edessä ja monta ihanaa jälleennäkemistä kukkapenkeissä. Kaikki versova kasvu tuo ilon sydämeen - se on lupaus kauniista huomisesta. Tutut voimasanat mukaasi - iloa ja valoa viikonloppuusi!

tiistai 1. toukokuuta 2018

Vappuylläreitä, sillä kevät on vahvasti täällä.

Vappu tuli vietettyä, grillauskausi avattua ja pihan siivous aloitettua. Eli ihan totta - minä konttasin vappuna ansiokkaasti. Etenin kukkapenkistä toiseen siivoten menneen vuoden rääppeet. Kunhan maa lämpenee, niin kuorrutan penkit palaneella hevosen lannalla, johon laitan tuhkaa höystöksi. Kasvit kiittävät katteesta ja lannoituksesta.

Japaninruttojuuren kukinto on mehiläisille ensimmäinen kattaus.

Vapun säät ovat olleet perin merkilliset. En kerta kaikkiaan muista milloin olisi ollut Valpurina aurinkoa ja lämmintä! Yhtä merkillistä on sekin, että maa on sulaa heti hangen alta paljastuttuaan. Kummallisuuden kruunaa avoin meri. Jäät katosivat jonnekin, mutta toki niitä voi ajelehtia rantaan tuulen kääntyessä lännelle. Kaikki olosuhteet antavat mahdollisuuden kunnolliselle keväälle, mitä ei vähään aikaan ole nähtykään. Yksi polaaripyörre voi kyllä muttaa kaiken toisin päin - ei tavatonta sekään.

Helleborus hybridus eli jouluruusu 'Luua Plum'

Kiva oli nauttia tosi lämpimän tuntuisesta (meillä +8 on toooodella lämmintä) säästä, jolloin pihassa puuhaaminen oli yhtä nautintoa. Huomenna kello herättääkin 5:45, ja pikaisen kahvin ryystämisen jälkeen on aika pujottautua puoleksi vuodeksi kirkuvan keltamustiin hälykamppeisiin. Kausi alkaa, ja tavoitteet on korkealla.

Kartanopioni on kestävä komistus, jonka kasvusto laajenee aina vain isommaksi.

Oman pihan siistiminen ja muut hoitotoimet jäävät nyt vaiheeseen, mutta onneksi niitä voi edistää vaikka lyhyin syöksyin. Totuus on herkullisella tavalla karmean karu:

Siivoukset ihan himpun vielä vaiheessa. Khyyyllä tämä tästä vielä iloksi ja vihreydeksi muuttuu!
Terminen kevät taitaa nyt asettua sellaisiin lukemiin, ettei öisin enää pakkanen vaivaa. Tästä kaikki on eteenpäin kohti kesää. Olkoon se parempi, kuin edeltäjänsä! Iloa ja valoa viikkoosi!

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Huhtikuulle huutia

Aika rientää - tavataan sanoa. Keväällä rientäminen on ihan liian mieto ilmaus. Aika valuu käsistä hullun laukkaa. Kävin tänään huoltamassa vanhaa äitiäni reilun 100 kilsan päässä. Halusin tarjota hänelle tärkeän elämyksen sen muun huushollauksen lisäksi. Lähdimme Kiimingin Koitelin koskille katsomaan tulvaveden syöksyä uomissaan jäiden silottamien rantakallioiden välissä.

Yksi Kiiminkijoen uomista pauhaten purkaa vesiä.
Ekaa kertaa historiassa kuvat ovat kännykkäräpsyjä. Mulla on laatikossa ollut vanhan isäni hylkäämä Doron älykänny, jonka lanseerasin käyttöön kuopuksen Puolan matkan ajaksi. Pakko oli pelata Whatsapin kanssa, että yhteydet sujuu parin viikon ajan. Totuin tuohon, joten taidan jättää Caterpillarin kaikenkestävän näppäinpuhelimen puolestaan lootan täytteeksi.

Koitelinkosket ovat suosittu vierailukohde. Ennen tänne tuloa asuin
tuon kosken vierellä. Oli vähän nostalgiareissukin entisillä lenkkimaastoilla.
Liki kasikymppiselle äidilleni lyhyetkin kävelymatkat ovat haasteellisia, koska takana on jatkuvia rankkoja hoitoja. Ne pistävät ihmisen elon perin matalaksi. Käsikynkkää päästiin noin puolen kilometrin matka hänellekin monien muistojen maisemiin. Koskien kuohuista nautimme välillä penkille istuen. Luonnon voimat puhuttelevat - äitini kanssa olemme molemmat sellaisia luontoihmisiä, joilla puutarhurointi on se suurin intohimo. Geenivirhe varmaankin.

Kotona koiraa lenkittäessä vastassa oli kimmeltävä meri! Se sulaa sittenkin!!!
Oikeasti meriveden pinta on noussut, mutta se sulattaa jään :)
Päivä tahtoo vilahtaa käsistä, kun käy äiteen huoltoreissun. Kolme tuntia menee matkoihinkin. Kotona porhalsin plinsessa Riekon kanssa lenkille meren rantaan. Se sujuu nykyisin hinaten koiraa hihnassa eteenpäin. Missä on se eteen ja sivuille hötkyävä nuori koiraneito? Meillä on tarjolla vielä reilut pari viikkoa pelkkiä talutinlenkkejä, mutta hurtta ei niistä tykkää ensinkään huonoa. Eteneminen kun on perin hidasta nykyään. Ei olisi uskonut!!! Mutta meren rantaan päästyä ihastus oli suunnatonta! Merellä aurinko välkkyi sulan veden liplatuksessa! Meriveden pinta on noussut viimeinkin sen verran, että se on hiipinyt jäiden päälle. Ilta-auringossa valo kimmelsi veden pinnassa. Tämä on niiiiin kevättä!

Ja Plinsessa Rieko täytti tänään yhden vuoden. Huikean mukavaa on olla taas koirallinen ihminen. Vaikka Rieko on todellinen riesa, niin paljon se antaakin. Se on tunnollinen Personal Trainer, joka tuhisee onnesta milloin  mistäkin syystä. Tänään megatuhinat tulivat kuopuksen palauduttua Puolan parin viikon turneelta.

Äitienpäivänä on virallinen katselmus, jossa ulkomuototuomari antaa lausunnon. Siinä
varmaankin on toteamus, että on sangen pentumainen vielä. Muutoin koiraa muistuttava.
Keskiviikkona alkaa totinen puolen vuoden työ kaupungin vihrreyttämisessä ja kukkaloiston luomisessa. Odotan kovasti tätä kuuden kuukauden haastetta! Mulla on vähän suunnitelmia asioiden suhteen :)

Iloa ja valoa Vappuusi sekä nousevaan viikkoon. Tämä kevät rientää nyt lujaa! Pysy kyydissä!