tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kyllä sattuu!

Jälkiviisaus on hieno taiteenlaji. Joka paikkaan sattuu ja kolottaa, olen siis puutarhakuntoillut itseni jumiin. Iso puutarha ei tule kevätkuntoon ihan tuosta noin vain, vaan vaatii usean viikon askaroinnin. Onneksi päivät ovat jo pitkiä.
Iltaruskoissa on värejä

Puutarhakausi alkaa yleensä omenapuiden ja marjapuskien leikkauksella, samoin mansikkamaan siistimisellä. Minä en syksyisin siivoa ollenkaan puutarhassa, vaan jätän kaikki roippeet talven alle suojaksi kasvusilmuille. Keväällä onkin sitten melkoista nujakointia, mutta paljon keveämmin ne lähtevät puolimaatuneina haravalla vedelleen kuin syksyllä kaikki leikkoen. Välttyy edes yhdeltä rasitusvammalta.
Työtä kestävä, luotettava kumppani. Kestää myös ruusun piikit!

Kelit ovat olleet keväisiä eli kylmiä ja aurinkoisia. +5:n asteen lämmöt ei hiota ja tarkeneminen on pukeutumiskysymys. Pitäisi malttaa myös liian pitkiä saman työn tekemisen urakoita, nyt haravointi tuntuu hartioissa. Ja olenhan minä saarnannut kanssaihmisille haravoinnin rampauttavasta ominaisuudesta liian ahneille. Pitäisi ottaa pala kerrallaan ja huitoa tasapuolisuuden vuoksi oikealta ja vasemmalta kädeltä. Viisaat neuvot koskevat aina niitä muita.... auts!

Seuraava omaan nilkkaa kalahtava besserwisseröinti tulee, kunhan päästään lapiointi/talikointi vaiheeseen. Pitäisi polkaista vuorojaloin. Alleviivaus sanalla pitäisi. Muistan itsekin sitten, kun oikea polvi kirkuu hoosiannaa ja linkutan joka toisella toimintakykyisellä koivella eteenpäin.

Lumet aika lailla lähtivätkin ja kevään piippoja yrittää hiljalleen punnertaa kohmeisesta maasta. Ne on niitä aitoja ja oikeita penkkipunnertajia. Lumikellot tekevät hitauden maailman ennätystä - ehkä krooukukset ehtivätkin ensin?!?
Ne ON suloisia!

Jos ei ole varovainen, niin ylikuntoa pukkaa pikapuolin. Koitan ovelasti vaihtaa eri työvaiheiden välillä, jotta saisi rasitusta jaettua tasaisemmin. Nyt koitan venytellä hartiat ja niskat jälleen yhteistyökykyiseksi. Onneksi kotivarana on koulutettu hieroja ja jäsenkorjaaja. Ei tässä ihan heitteillä onneksi olla.

Lisätäänpä viihteellinen kuukalenterilinkki tähän perään: Kuukalenteri Kokeilen tänä vuonna kylvää säiden ja muiden askareiden salliessa tämän mukaan. Kaikkea hassuakin voi kokeilla ainakin kerran! Vanha paikallinen perimätieto väittää asialla olevan vinhakin perä. No testataan!
Mitäpaljon kuu oikeasti vaikuttaa kasveihin jos meihinkin?

Lämpöä ja kevään iloa arkisen viikkosi kulkuun!

2 kommenttia:

  1. Vanhan kansan viisauksilla tuppaa olemaan vinha perä ja taustalla paljon tietoa, arvostan.

    Tsemppiä sinne, sillähän se kipeä lähtee millä on tullutkin. Elokuussa tuskin on enää näitä aloittelukauden vaivoja.

    VastaaPoista