lauantai 22. heinäkuuta 2017

Viikonlopun vipinöitä ja kuvakooste ajankohtaisuuksista

Viikonloput on sitä aikaa, että ehtii ja jaksaa omaa puutarhaa hoitaa.  Samalla pitää tietenkin hoitaa perhettä ja kotiakin. Ja pentukoira ottaa varmasti oman hellittämättömän huomionsa, vaikka muu perhe sitä huoltaa työpäivieni ajan. Pennun kanssa on yhtä helppoa tehdä puutarhatöitä kuin 1,5-vuotiaan lapsen kanssa. Molemmista on kokemusta. Reseptikin on sama - väsytä lapsi ensin muilla puuhilla ja laita se päiväunille. Sitten voit askaroida rauhassa.

Hulivili hurrikaani - täysillä mukana kaikessa. Hard as a rock!
Tämä on juuri se vaihe kesässä, kun rikkaruohot  yrittävät massarynnäkköä joka suunnalla. Koitin päästä kärryille mukaan kitkemällä ihan järkyttävät määrät rikkoja. Lopulta vetäisin raivaussahan valjaat päälle ja nykäisin Jonseredin pärisemään. Siimasin sillä yhtä jos toistakin rytelikköä ja puuttumaan jäänyttä viimeistelyä. Olisi tuokin homma pitänyt tehdä jo aikoja sitten.

Tuohon raivaussahaan liittyy hauska tarina. Menneinä vuosina toivoin hartaasti ja ääneen syntymäpäivälahjaksi raivaussahaa Maestrolta. No en saanut. Onneksi Maestron syntymäpäivä on minun synttärin jälkeen, joten Maestro sai sitten sen raivurin lahjaksi. Tuttava istui illalla synttärikahveilla ja ihmetteli suurta pakettia pirtissä. Vastauksena uteluunsa vieras sai tietää, että siinä on rouvan raivaussaha. Korjasin nopeasti, että ei kun Maestron synttärilahja se vaan...  mutta hyvin on pärissyt siitä lähtien!

Kruunitikankontti 'Reginae' kukkii.
Kurkataanpa kosteikon kasvustoja - siellä on tikankontteja, joista 'Reginae' kukkii luotettavasti joka vuosi. Viime vuonna sain toisenkin - sen tavallisen Cypripedum calceoluksen, joka ei vielä kuki. Lisänä on erilaisia kämmeköitä, jotka kovin kiehtovat minua:

Maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata)
Notkelmaisessa kosteikossa viihtyvät maarian- ja punakämmekät sekä niiden risteymät. Nämä ovat Suomen luonnon omia orkideoita. Kämmekät ovatkin rescue-kasveja. Niiden luontaisen kasvupaikan päälle tuli kultakaivoksen jätemaat. Niitä pelastettiin tänne jatkamaan eloaan, ja hyvin ovat viihtyneet vuodesta toiseen.

Jokaisen kukan kuviointi on yksilöllinen.
Kämmeköistä pioneihin - niidenkin aika alkaa täällä olla käsillä. Tappotalvi 2015/2016 lopetti noin 20 pionin maallisen taivalluksen puutarhassani. Meinasin lyödä kinttaat tiskiin niiden osalta, mutta viime syksynä teimme parin ystävän kanssa pienen puutarhaturneen päätyen Ahti Vallin pionipuutarhaan. Sieltä sitten lähti nippu juurakoita kuitenkin mukaan.

Amerikanpionin eli quad-hybridin siementaimi kukassa.
Ahti Valli on risteyttänyt amerikanpioneita hartaudella ja lajikkeita on siellä kehitteillä. Näiden kukat ovat ovat tosi suuria.  Katsotaan mitä näistä vuosien saatossa tuleekaan. Kiinanpionitkin alkavat kukkia:

Pioni 'Maestro' on saatu Vallilta myös. Nimensä vuoksi hyvin rakas, mutta
kukinnon syvää mustanpunaa kamera toistaa huonosti. Avautumassa oleva kukka.

Vanha uskollinen 'Kansas' selvisi pahasta talvesta ja jaksaa kukkia upeasti.
Kamera ei pysty toistamaan tämän punaisen sävyjä oikein.

Valkoisissa pioneissa on mielestäni jotain hienoa puhtautta.
Lajike on 'White Wings'

Uudet pioninjuurakot talvehtivat hyvin ja ovat mukavassa kasvussa. Kaikki eivät kuki tänän vuonna, mutta onpahan heillä kasvurauhaisa paikka kasvaa vielä muhkeiksi puskiksi. Paras pioniaika on vielä edessä, joten ehkä kuviakin tulee lisempää.

Kirjometsävaahtera eli Acer platanoides 'Drummondii'

Tästä puusta haluan kuuluttaa blogin kauttakin, koska tämä on kestävä ja upea erikoisuus. Jos tulee vastaan ja puutarhassasi on tilaa, niin osta ihmeessä. Tämä tuo valon puutarhaan missä tahansa. Drummondii ei ole metsävaahteran veroinen kasvuvoimassa, mutta sitä ei aina toivotakaan. Eli tämä jää pienemmäksi kuin peruslaji. Sain hankittua näitä Raahen kaupungin istutuksiinkin kaksi kappaletta. Uudistan yhden puiston kasvustoja, ja näistä tulee eräänlainen sisääntuloportti puistoon. Silloin astuu puistoon kuin valon portista. Puistosta astutaan puolestaan pois punaisten ja punalehtisten koristeomenien 'Kuningatar' kautta. Olin kovin iloinen, kun onnistuin saamaan nuo lajit hakittua!

Paikallislehtikin teki juttua kaupungin istutuksista. Toimitukseen oli oltu yhteydessä siitä, kuinka hyvin tänä vuonna on tehty vihertöitä ja kesäistutuksia. Se on suoraa kiitosta tekemästäni työstä ja olen ollut tosi otettu! Lisää suunnitelmia odottaa toteutusta, mutta kun kaksi käytettävissä olevaa käsiparia ehtii vain tietyn verran puuhia. Enemmän tarvittaisiin osaavaa henkilökuntaa.

Mitä ihmettä - hanhet nokka etelää kohti???
Päivän ihmetys oli noin 40:n hanhen ylilento kohti etelää. Näin aikaisin? Kuvassa on vain osa parvea. Vanha sanonta on "hallaa hanhen varpaille, joutsenten jäljille lunta". Eli vanha kansa povasi hanhien lennosta hallaa. Juu ei käy nyt tänä vuonna millään! Just kun ihan vähän tuntui kesälle, kun lämpötila on hetkittäin ylittänyt +15 astetta!

Liljat pitävät pystyssä enkeliperhoangervoa. Kaunis yhdistelmä muutenkin.
Enkeliperhoangervo (Gillenia trifoliata) on yksi mun suosikeitani. Ruskoliljat pitävät sitä hyvästi pystyssä ja komppaavat toisiaan kivasti. Kumpikaan ei ole vielä täydessä kukassa kuvassa. Mutta kesä tarjoaa kivoja juttuja ja kukkia. Näiden sommittelu on oma taidelajinsa. Aina ei onnistu:

Alliumit ja rantakukka. Ei ehdi yhtä aikaa kukkia, kuten oli tarkoitus.
Rantakukan ja alliumien väri olisi niin sointunut yhteen, vaan kukinta-aika ei vain osunut justiinsa samaksi.  Rakastan noita isoja alliumien pallukoita vaan tosi paljon!

Kuvakoosteen teko on haasteellista. Puutarhassa tapahtuu niin valtavan paljon heinäkuussa. Koitan pysyä tapahtumien mukana, mutta blogi jää monessa jälkeen. Poimin highlightit näkösälle.

Hyvää viikonlopun jatkoa!

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Elämysmatka meren rantaan

Penikka on onnellisten tähtien alla syntynyt. Elämyksiä piisaa koiranelämän jokaiselle päivälle. Tänään sellainen oli meren rannalla.

Et ole tosissasi - tännekö pitää mennä?!?

Lapset tykkäävät leikkiä vedessä, mutta ihan uusi juttu oli laajan meren äärellä kastella tassuja. Aluksi vähän varoen ja tutkien uutta elementtiä.

Pikkuemännän kanssa lorkkimassa.

Homma olikin sitten tosi hauskaa! Pentu melskasi vedessä sydämensä kyllyydestä.

Täältä tullaan!

Välillä hulluteltiin hiekkarannalla

Sitten taas roiskuteltiin rantavesissä

Merielämä on sitten mukavaa!

Nyt uupunut koira nukkuu jalkojeni juuressa. Hauskaa oli, eikä varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi. Meren rantaan on vain vajaa kilometri, joten siellä tulee kuljettua useinkin. Paikka on epävirallinen kyläläisten uimaranta, jossa saa kulkea eläimien kanssa. Näissä kalseissa keleissä ketään muuta ei ollut rannalla. Toivottavasti säät lämpenevät, sillä kasvit toivovat kovasti lämpöä ja aurinkoa.

Tämä on kivaa!





sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Nyt on ruusuja runsaana!

Nyt räjähtää ruusujen aika viimeinkin. Myöhässä ovat ensimmäiset pensasruusujen kukkijat, eli tornionlaaksonruusu ja juhannusruusu. Aloittivat just molemmat kukintansa reilut kaksi viikkoa myöhässä.

Vanha, uskollinen juhanusruusu viimein valtoimenaan kukassa!

Tulotien varressa on nippu pensasruusuja kukkimassa myös. Ihan ekana kukkii aina Nilsinruusu, sitten jatkavat muut pimpinellat ja mukaan lähtevät rugosatkin.

Tämä on tullut ranskanruusu 'Olkkala'na, mutta mielestäni se on kyllä sangen
vaalea kukinnoiltaan. Lieneekö oikea ollenkaan. Kukat on kyllä tosi suuret.

Tulotien varsi on kuivaa ja paahteista, joten valitsin siihen ruusuja alun perinkin siksi että pärjäävät hankalissa olosuhteissa. Tuolle alueelle hiipii ensimmäiset hallatkin.

Papulanruusun pinkkiä puhkeamassa kukkaan

Eli vain hyvin kestävä ja sitkeitä lajeja siellä on ilman hoitoa viihtymässä. Toisinaan myyrät mellastavat juuristoissa, mutta kestävimmät on selvinneet.

Suurikokoiset Katri Valan kukat aukeavat juuri myös

Ruusuista on moneksi. Nämä yllä olevat ruusut elävät vaikka pyhällä hengellä. Monet niistä tyrkkii juurivesojaan vaikka kuinka pitkälle matkalle. Sielläpähän kukkivat ja leviävät - siihen on tuolla lupa.

Sitten parempien olojen ruusuja - viime keväänä istutin uudet jalosteet 'Sointu' ja 'Ilo'. Kumpikin talvehti oikein hyvin koeruusujen maan päässä.

'Ilo' availee runsaita nuppujaan.
Myös 'Sointu' on täynnä nuppuja, vaan ei ehtinyt avata niitä tähän postaukseen. Pensasruusuissa arvostan runsasta kukintaa. Monilla lajikkeilla kukinta on äkkiä ohi, mutta onneksi on pitempään kukkiviakin sortteja.

Uudessa ruusumassa avautuu joka päivä jotain uutta. Näiden äärellä olen innoissani!

'Stadt Rom' vesipisaroiden keralla. Hienon muotoinen kukka!

'Pink Emely'

'Pomponella' - näitä kuoli lopulta kaksi kappaletta, mikä vähän harmitti.
Kanadanruusujen koemaassa nuppuillaan täyttä häkää, joten pian pääsen postaamaan sen toisesta kasvukaudesta. Kuolleiden tilalle pitää saada vähän täydennystä. Luvassa on ainakin 'Merveille' ranskanruusu. Pitää kurkistaa Särkän perennataimiston valikoimia ja mahdollisesti tähytä Blomqvistin tarjontaa myös.
 
Lopuksi luontokuva aamun metsälenkiltä Riekon kanssa:

Että uimaan? En suostu!

Lenkkien pituus kasvaa pikku hiljaa. Pian lähdetään meren rantaan leikkimään vedessä. Isolahden ranta ei kelvannut, kun siinä on turhan jyrkkää pennulle.

Iloa ja valoa viikkoosi! Minä olen viihdyttänyt itseäni huikealla kitkemissessiolla. Sitä lystiä riittää vielä pitkästi.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Pentuelämää hurrikaanin kanssa

Pentukoira muuttaa perheen arkea suuresti. Rieko (Riesa, Riepu) on nyt komen viikon ajan tohununnut arjessa mukana. Ansiolistaan liitetään odotettu määrä urotekoja. Sisäsiisteys ja hyvien tapojen omaksuminen on opinpolun tärkeimpiä perusasioita.

Minulla on tarmoa touhuta. Tässä luvallinen kaarnanpalanen silppurissa.

Sisäsiisteys on kesäpennulla omakotitalossa suhteellisen helposti opittava asia. Enimmäkseen kun ollaan ulkona. Rieko oppi nopeasti haukahtamaan ulko-ovella halutessaan ulos. Toisinaan tulee vahinkojakin, mutta kukapa sitä kesällä mattoja lattialla pitäisi? Meillä ei ainakaan tänä kesänä :)

Hyviä tapoja opetellaan joka päivä. Pieni pentu ehtii moneen paikkaan. Se sohvan alla ollut varadigiboxi ei varmaankaan virtajohtoa tarvinnutkaan. Se meni kai itsestään poikki. Pieniä muitakin "johtotehtäviä" on ilmestynyt. Kesällähän ei tarvita pesuhuoneessa lattialämmitystä. Pitänee kutsua sähkömies käymään ennen pakkasia.

Kaikkea vain tarttuu suuhun, ei sille näköjään mitään mahda!

Pienen pennun kasvu on huimaa. Kolmessa viikossa kiloja ja senttejä on tullut kummasti lisää, ja kaulapantaakin on pitänyt jo kahdesti löysentää isommaksi. Tottelevaisuutta harjoitellaan leikin varjolla päivittäin.

Istun käskystä ja pysyn jopa hetken paikoillani!

Tulen luokse käskystä niin halutessani.

Panen myös maate käskystä. Varsinkin väsähtäessäni.
Saatan pysyä siinä sekunteja pitkästi.

Asioiden oppiminen on ollut helppoa. Rieko haluaa miellyttää ja on helposti motivoitavissa. Se on kuitenkin oikein sopivan itsenäinen, mikä on harrastekoiralle hyvä ja haastava ominaisuus. Tämä pentu ei pyöri jatkuvasti jaloissa, vaan huitelee pihalla omia polkujaankin.

Minäkin kitken ja kaivan penkkejä!

Mallioppiminen sujuu oikein hyvin. Kitken kukkapenkkejä ja istuttelen kasveja kaivaen kuoppia. Silmäpari seuraa tarkasti ja viihtyy mielellään samoissa puuhissa - kunhan silmä välttää. Kasvien lajituntemus kitkemiseen on vielä opettelun astella, eikä uudet istutuskuopatkaan ole ihan oikeissa paikoissa.

Hondonvaahtera nyppimisen kohteena

Rieko on selvästi nenää käyttävä koira. Jälkeä on ihan pakko käydä kokeilemassa, sillä lahjoja näyttäisi olevan siihen suuntaan. Agility on toinen suunnitteilla oleva harrastus. Rokotuksia odotellessa leikitään perustottelevaisuutta, ennen kuin päästään sivistymään koirakentille.

Talon kissat eivät enää juokse karkuun, mutta eivät kyllä tule sisällekään. Ruokailu on järjestetty ulos, ja rapsutuksia tarjoillaan joka katille aina tavatessa. Riekon nähdessä tarjoillaan sähinää, pihinää ja lopulta kynnen heilautusta uteliaan kirsun suuntaan. Riekoa niin kiinnostaisi, mutta aristokatit ylenkatsovat. Tämäkin meni ihan odotetun kaavan mukaan. Syksyllä ilmojen kylmetessä kissat viimein kuittaavat mukavan sisäelämän hyväksyen Riekon kotielämään kuuluvana riesana. Eli universumissa kaikki järjestyksessä ja hyvin.

Mulla menee lujaa!

Mukavaa viikonloppua! Pohjanmaan rantakaistale kuittaa sadetta saaduksi 22,5 mm. Joka tippa tarpeeseen.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kanadanruusujen koemaan talvehtimistiedot

Vihdoin ja viimein - nyt tarinaa siitä kuinka koemaa selvisi talvesta. Talvihan ei ollut pakkasminimiltään ollenkaan paha - suorastaan lempeä. Luntakin oli marraskuusta eteenpäin edes vähäinen kerros. Haasteena olikin sahaavien lämpötilojen tuottama tiukka jääkansi maan pinnassa. Haasteet viime talvessa oli erilaiset kuin tavallisesti.

Kevät taas oli ihan jäätävän pitkä ja kylmä. Pahin vuosikymmeniin. Mielestäni ruusujen versot olivat vihreät ja hyvät, kunnes kevään kylmät tuulet purivat viikkoja. Ehkä olisi pitänyt malttaa jättää suojaukset paikoilleen pitempään, mutta olin kaiketi malttamaton näkemään talvehtimisen onnistumista. Ja tavallisesti kevät tulee, mutta nyt se venyi kolmisen viikkoa yli normaalin.

Tapaamme jälleen, Quadra!

Koeruusumaita minulla oli kaksi penkkiä. Toinen niistä suojattiin kokeen antamin ehdoin tyvimullituksella, ohuella (noin kahden sentin) lehtikatteella ja kokeen ohjeista poiketen kevyellä havukattauksella. Ehdoin tahdoin en halunnut taimia tapattaa auringon kuivatukseen, joten lisäsin havut molempiin penkkeihin. Ne ovat täällä oikeasti tarpeen.

Viime kesänä sateista niin kärsinyt Morden Ruby olikin tosi vahva talvehtija.

Toinen penkki on koe kokeen sisällä. Siinä on lähes samat lajikkeet, mutta lisäsin useimmille rahkasammalta juuristoalueelle ja versojenkin peitoksi ainakin osittain. Kolme köynnösruusua sai myös pakkaspeitosta kääreen. Tämä penkki selvisi selvästi paremmin. Jotta laji olisi riittävän mystinen, niin jokin lajike selvisikin paremmin  tavallisesti suojatussa, mutta suurin osa pärjäsi paremmin extrasuojauksella.

Pakkaspeitolla suojattu Morden Centennial säilyi. Pidän siitä kovin!

Sitten itse lista. Siitä selviää lajike, montako kappaletta istutettu ja miten selvinnyt. Hävikit kuuluvat lajin luonteeseen, nopeasti laskien 12 ruusua on kuollut. Mutta nyt listana lyhyt talvehtimisinfo:

JP Connell 2/2 elossa, latvat paleltuivat
Lambert Closse 2/3 elossa, lähti juuresta
William Baffin 2/2 elossa, latvat paleltuivat
Morden Centennial 2/2 elossa. Paljon paremmin selvinnyt sai extrasuojauksen pakkaspeitosta.
Quadra 1/2 elossa. Selvinnyt suojattu rahkasammalella.
Morden Blush 1/1 elossa, latvat paleltuivat
Morden Belle 1/1 kuollut. Tämä harmittaa!
John Davis 1/2 elossa, lähti maan alta kasvuun
Hope for Humanity 1/1 kuollut (ei ollut oikea HfH, vaan jokin teehybridin kukin varustettu)
John Cabot 2/2 elossa, kärjet paleltuivat
Nicolas 2/2 elossa. Paremmin selvinnyt sai rahkasammalesta extrasuojaa
Prairie Joy 1/2 elossa
Emely Carr 2/2 elossa
Adelaide Hoodless 2/2 elossa
Morden Fireglow 2/2 elossa, taimet oli tosi pieniä ja heikkoja jo lähtöjään
Morden Ruby 2/2 elossa, versojen kärjet paleltuivat vain vähän. Yllätti vahvalla talvehtimisella.
Felix Leclerc 2/2 kuollut, taimet olivat pieniä
Henry Kelsey 2/2 elossa, latvat paleltuivat
Cuthbert Grant 1/2 elossa
Morden Snowbeauty 2/2 elossa
Campfire 1/1 elossa

Ranskanruusuista verrokkeja samassa maassa:
Belle de Crecy 1/1 elossa, latvat paleltuivat
President de Seze 1/1 elossa, latvat paleltuivat
Luise Bugnet 1/1 elossa, vähän paleltui
Dutchesse de Montebello 1/1 elossa
Alain Blanchardt 1/1 elossa

Aspirin 2/2 kuollut, vähän elämää on toisessa, mutta tuskin selviää.
Baronesse 1/2 kuollut. Selvinneellä oli rahkasammaleesta kate
Bonica 3/5 elossa. Selvinneillä oli rahkasammalkate
Nina Weibull 1/1 elossa
Ingrid Bergman 1/1 elossa
Rody 2/2 elossa
Ilo 1/1 elossa
Sointu 1/1 elossa



Aspirin oli kukintamaanikko, johon ihastuin valtavasti. Molemmat taimet
kuolivat, mutta uudessa ruusumaassa on kaksi uutta omajuurista yksilöä.

Pientä epätarkkuutta voi olla lopputuloksessa, sillä nimilappuja katosi talven aikana tai hautautui tyvimullituksen ansiosta. Kunhan kukkivat, niin tunnistetaan tarkemmin. Istutuskarttakin on. Hyvässä tallessa. En löytänyt sitä vielä tähän hätään.

Nina Weibull oli vahva talvehtija, joka kasvaa tukevin versoin nopeasti.

Iso osa kanukeista on jo nupulla ja kasvu on tervettä ja rotevaa. Talvehtimisessa oli eroja, mutta analysoin niitä myöhemmin. Uskoisin hyvään ruusuvuoteen, mikä tuottaakin rutkasti iloa!!!! Uuden ruusumaan myötä ilokin tuplaantuu, vaikka niin tekee talvehtimisen haasteetkin.

Mukavaa viikonlopun jatkoa jokaiselle blogissa kulkijalle!

* Muokattu selviämislistaa tarkemman tutkimuksen jälkeen. Nicolaksesta ja Morden Centennialista on myös toiset kappaleet elossa.  Samoin löysin ranskanruusuista Alan Blanchartdtin elossa. *

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Uuden ruusumaan tilannepäivitys

En jaksa ahtaa kahden ruusumaan kuulumisia samaan postaukseen, joten aloitetaan tuoreimmasta tapauksesta. Tantaun ja Kordesin ruusuista tehtiin talven pimeinä iltoina yhteistyössä RuusuKummin kanssa istutussuunnitelmaa. Taimet tulivat keväällä, ja niitä on hoidettu kasvihuoneen hoivassa kunnes saivat antaa tilansa tomaateille. Siitä pitäen ne ovat olleet avomaalla purkissaan.

'Matador'in hehkulle on vaikea hakea vertaa. Syvää samettia on kukkansa -
tähän(kin) ihastuin ihan täysillä!
Yhden lajikkeen kanssa oli ongelmia, sillä kaikesta tehohoidosta huolimatta kaksi 'Pomponella' ruusua kuihtui. Koitin elvyttää runsaalla kosteudella, varjolla ja lopulta pussi purkin päällä pitämässä korkeaa ilman kosteutta. Silti ne eivät alun lupaavista silmuista huolimatta jaksaneet, vaan kuivuivat. Pieni menetys kokonaisuuden rinnalla, ja kolme samaa sorttia lähti kyllä elvytystoimissa kasvamaan.

'Dolomiti' on kaksivärinen ja tosi nätti

Kesä viipyi ja kevät piti kylmyydellään ennätysmäisessä otteessa. Hommat viivästyivät, mikä harmitti mutta ei ollut vakavaa. Ensimmäiset ruusut ehtivät kukkaan purkeissaan, joita olin huolella kastellut ja lannoittanutkin. Lopulta kaikki osat saatiin rakenneltua, eli haettua kuorma hevosen lantaa, korjattua jyrsin ja työstettyä kasvualusta. Istutus oli yhtä juhlaa!

Kaikkien romujen kanssa - saako esitellä Ruusumaa II
Kuva on huono, mutta ei nyt ole parempaa. Tämä on lähtöpiste joka kehittyy. Käytävien osuus näyttää järkyttävän suurelle, mutta siinä on optinen harha. Levitin katetta reilusti penkkiä ylöspäin. Käytävät oikeasti ei ole kovinkaan leveät. Tuo keskikäytävä on oikean kulkuväylän kokoinen ja nuo neliöiden hoitokäytävät on vain kapeat välmät.

Kovin panostus on kasvualustassa. Siinä pitää olla syvyyttä 60 senttiä, mikä on ihan hurjan paljon. Ruusut istutetaan jalostuskohta noin 15 sentin syvyyteen. Tästä johtuen hyvin kasvaneista taimista jäi näkyviin suurin piirtein latvatupsu. Tein jälleen kompromissia istutussyvyyden kanssa, sillä osa taimista ei ollut kasvanut 15 senttiä korkeammiksi. Jätin ne kuopalle ja lisään multaa niiden kasvettua.
Yhdeksän neliötä hehkuvan punaisia ruusuja. No välikäytävä vie vähän pinta-alaa.

Koostin kasvualustan multavasta perusmaasta, hevosen lantakompostista, turpeesta ja lisäsin multakasan multaa sekä tuhkaa. Katteeksi kokeilen Mustaa multaaa säkistä, sillä en uskaltanut liikalannoituksen takia kattaa lantakompostilla. Viisainta sorvata perusmaahan peruslannoitus ja antaa taimien juurtua. Toisena vuonna voi buustata terhakkaammalla lannoituksella, mistä lisää juttua seuraavassa postauksessa. Ekan vuoden tärkeä juttu on riittävä kastelu. Kastelen samalla intensiteetillä kuin tomaatteja. Ne eivät kuivahda ensinkään, mutta eivät kärsi liikakastelustakaan.


Toiset yhdeksän neliötä purppuraisia ruusuja

Pari kärhöäkin pääsi ruusumaahan. Tarkoitus on lisätä sinne myös perennoja sisustamaan ruusujen eloa ja tuomaan väriä myös alkukesään. Koeruusujen maa on tehty vailla visuaalista ajattelua pelkästään tutkimaan niiden menestymistä V-vyöhykkeellä. Siitä on nyt paljon opittu mm. hoitokäytävien suunnittelussa sekä ruusujen sommittelussa. Koen edistyneeni hyvässä opissa.

Purppuraisten ruusujen penkkiä koristaa viinikärhö 'Venosa Violacea',
jonka menetin tappotalveen 2015/2016. Uusintapainos tuli Westphalilta.

Kärhöpenkkien uudistaminen alkoi istuttamalla ruusumaahan muutamia lajikkeita. Kärhöseinää varten onkin taimet koossa, kunhan saan aikaiseksi istuttaa ne syvälle kunnostettuun maahan.

Samaan telineeseen edellisen kanssa sujahti uusi tuttavuus 'Night Veil'
Kärhöt ja ruusut ovat mielestäni upea yhdistelmä. Ne viihtyvät samoissa oloissa ja kärhöt eivät vie ruusujen elintilaa, vaan kiipeävät omiin korkeuksiinsa. Molemmissa on runsasta valikoimaa sommitella värejä yhteen.

Kunhan tämä syksyltä tuntuva kylmä kausi hellittää otteensa, niin postaan ekan ruusumaan kuulumiset. Tämä +10 astetta ajoittaisessa tihkusateessa ei tunnu ensinkään heinäkuiselta. Heinäpoutia odotellessa! Nykyisessä trendissä kesän lämpösumma ei kovin korkealla pääse nousemaan.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Helteisten kesäpäivien antia

Tämä keskikesä on vain hienoa aikaa! Aurinko paistaa ja tuuli vilvoittaa juuri sopivasti. Puutarhassa kukinta vain kiihtyy. Valokuvien kanssa on vähän hankalaa, sillä juuri tuo hillitön auringonpaiste hankaloittaa kuvaamista.

Tänä vuonna kukkivat puut tulevat runsaudellaan esille maisemasta. Kirsikat kukkivat aivan valtoimenaan,  samoin omenat. Koristeomenasortteja on täällä kaksi. Punakukkainen, riippuvaoksainen Neuvoksenomenapuu on kukkinut paremmin kuin koskaan:

Neuvoksenomenapuu eli Malus 'Echtermeyer'
Tämä tekee kukistaan pieniä, tulenpunaisia omenoita. Ne koristavat Neuvoksen syksyä, mutta ovat kelvottomia hyötykäyttöön.

Neuvoksen kukkarunsautta, jonka auringonpaiste latistaa.
Kukkiessaan se on päätä kääntävä näky.

Marjaomenapuu on yksi meidän muistopuita. Se istutettiin kihajaispäivämme muistopuuksi 17.7.1998 eli pian 20 vuotta se on saanut kasvaa. 

Marjaomenapuulla on runsas kukinta oikeastaan joka vuosi.
2000-luvun alussa erittäin pahana myyrävuotena se melkein kuoli jyrsijöiden tuhotöihin, mutta sain sen pelastettua. Siitä pitäen leveyttä on kasvanut ja kukkarunsautta riittänyt.

Paha kuvata kovassa auringon paisteessa, mutta puun koko olemus näkyy
tässä. Samoin autoremontin romut...


Rhodojen vuosi on merkittävän hieno. Portaan vierellä kasvavat 'Haaga' ja 'Mikkeli' pistävät parastaan. En muista vuosiin tämmöistä runsautta kukinnassa. Rhodot ovat lähellä sydäntäni, joten onnistunut ja runsas kukinta ihastuttaa.

Porraspielessä rhodot 'Haaga' ja 'Mikkeli'
Rhodot on menestymisensä äärirajoilla V-vyöhykkeen rantamailla. Siksi tämmöinen täydellinen onnistuminen hykerryttää. Se kun vaatii hyvän nuppujen muodostumisen edellisenä kesänä ja niiden onnistuneen talvehtimisen. Nyt osui kaikki vaadittavat osaset paikoilleen!

'Haaga' on reilut 16 vuotta kasvanut paikassaan.

Saimme 'Haaga'n Maestron tädiltä, joten muistokasvista tässäkin on kyse. Antajansa on jo edesmennyt, mutta tämän myötä rhodoharrastus lähti vauhtiin.

'Mikkeli'n latvakorkeus on noin kahden metrin tietämillä.
Istutusvuosi on sama kuin 'Haaga'lla. Ja istutin alkujaan ne liian liki toisiaan.

Sitten haluan esitellä hienon kotimaisen jalosteen, jota ei vielä saa yleisesti taimitarhoilta:

'Kristian's Pink'  tulee joskus yleisesti saataville.
Sen on jalostanut ja rekisteröinyt lajikkeeksi Kristian Theqvist.
Kristian Theqvist on pitkän linjan rhodomies, jonka antaumuksellisen jalostustyön helmiä täällä on talvenkeston kokeilussa useampiakin. Tämä lajike on saatu rekisteröityä, ja se on ehdottomasti erittäin kestävä lajike!

'Kristian's Pink' lähikuvassa. Kukassa on aavistus lilaa.
Myös muita mielenkiintoisia risteymiä on täällä. Osmo Jussilalta sain viime kesänä tämmöisen:

'Haaga x Feuerschein' kukkii Haagaa paljon punaisemmin kukin.  Monissa
risteymissä käytetään toista emoa tuomaan esim. kestävyyttä ja toisesta
toivotaan jotain muuta omininaisuutta.

Rhodojen risteytys on pitkäjänteistä puuhaa. Tämäkin nuori rhodo on saanut alkunsa 2004 ja nyt on kukintaiässä. Risteytyksestä kukkivaksi voi helposti mennä se 10 vuotta. Todella pitkäjänteistä työtä!

Aureum x Goldschantz - lähes keltakukkainen rhodo.
Toissa talvi pahoinpiteli vakavasti alppiruusuja, joten onnistuneesta toipumisesta olen hurjan iloinen. Muutama alppiruusu kuoli, mutta lisää olen istuttanut.

Ehkäpä jo seuraavassa postauksessa päästään uuteen ja vanhaan ruusumaahan sekä niiden kuulumisiin! Lopuksi puutarha-apulainen Rieko:

Olen mitä ehtivin apulainen puutarhassa!