sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Siili vierailulla ja muuta hyvää seuraa

Johan tuttu tuhina kuului lintujen ruokintapaikan suunnasta. Siilihän se siellä etsi ruokaa. Hain pikaisesti kissanruokaa sisältä, mutta unohdin kameran sisälle. Kuva on viimevuotinen ja siilikin eri:

Pieni piikkinen puutarhaystävä!

Rauski-kissa heittäytyi uteliaaksi, mutta siili vähät välitti uteliaasta pikkukatista. Se tuijotti tiukasti takaisin, jolloin  Rauski katsoi viisaimmaksi vetäytyä pohtimaan uutta tuttavuuttaan kauemmaksi. Varmasti se havainnoi kuitenkin, että samoilla eväillä mennään. Mutta ilo oli nähdä siili taas ilonamme - sehän hävittää kesän mittaan melkoisen määrä etanoita, kotiloita ja jopa myyränpoikasia.

Perjantai oli mitä ilosin päivä, kun Karjalan Lentävä Muna & Kana ajoi pihaan. Toveri Hirnakan vuotuinen Pohjanmaaturnee parkkeerasi pihaan. Piipittävät laatikot pantiin tankkauksen ja huollon jälkeen yöpymään. Me rouvat istuimme hartaaseen kuulumisten vaihtoon kasvihuoneen eteen, ilta-aurigon säteisiin ja mustarastaan konserttiin. Kyllä oli mukavaa! Aamulla lähdettiin Särkän Perennataimistolle havuostoille. Jopa oli autossa puuta ja puskaa! Mukaan mahtui vielä ne piipittävät laatikotkin, ja turnee jatkoi Kainuun suuntaan.

Neuvoksenomenapuu eli Malus 'Echtermeyer' on täynnä punaisia nuppuja.

Muutoin kevät antaa odottaa itseään. Viime viikolla oli pari siedettävää ja aurinkoista päivää, mutta tänään harmaa tihkusade vallitsi maisemassa. Ja kylmyys. Sitä on tarjolla edelleenkin.

Silti iloa viikkoosi - kaivellaan taas välihousut kaapista ja mennään eteenpäin!

torstai 25. toukokuuta 2017

Silmut on kevään parasta antia!

Ihana päivä vapaata! Heräsin klo 5:15 ja hymyillen käänsin kylkeä herätäkseni kymmenen tietämissä uudelleen. Tuli nollattua univelat. Vasen lapa tuntui levon jälkeen paljon paremmalle, mutta en sitä alkanut rassaamaan. Se tarvii nyt huilia, joten puuhasin keveämpiä juttuja. Niin kuin kuvaamista ilta-auringossa.

Sorbus commixta 'Dodong' eli Tuurenpihlaja on suosikkini.
Silmut alkava aukeilla, mikä on keväässä ihan paras mahdollinen hetki! JOS minulla olisi pieni piha, mihin sopisi yksi pieni puu - se olisi Tuurenpihlaja. Olen ristinyt sen Pohjolan Palmuksi. Se on aikainen, siinä on upean suuri lehdistö ja se kukkii huikean suurin kukin. Syksyllä se menee ensin keltaiseksi ja sitten ihan tulenpunaiseksi. Se on myös hyvin kestävä. Mitä vielä voisi puulta toivoa - siinä on kauneutta joka vuodenaikaan!

Sulohelmipihlaja eli Sorbus prattii on toinen hurjan suloinen pihlaja!
Olen vähän sortuillut Sorbuksiin, eli pihlajien sukukunta on ollut keräilyn kohteena. Niitä on täällä kymmenittäin erilaisia. Yksi suosikeitani on sulohelmipihlaja kaikessa kauneudessaan. Kuvassa on sen viehättävästi vähän karvaisen oloinen silmu. Tästä ei puuta kasva, mutta viehättävän siro pensas kyllä. Osta ihmeessä omaksesi, jos kohdalle osuu! Harvoin sattuu kohdalle, mutta ehkä Vakka-Taimesta löytyy. Monet pihlajat täällä ovat harrastajien siemenkeruista kasvatettuja.

Kevään aikaisin lehtijä on seljapihlaja eli Sorbus sambucifolia.
Jos pitäisi valita yksi - se parhain - puusuku, niin minulle se on pihlajat. Paljon muutakin kaunista on, mutta tiukan valinnan edessä seison pyhien pihlajien puolesta.

Vallipienkistä nousee tulppaaneja, mutta siellä on myös paljon pioneita.
Jännäyksen kohteena oli myös syksyllä rakentamani Vallipenkki, jossa on rutkasti pioneita. Se on rakennettu ying-yang -kuvion mukaan, jossa toisessa puoliskossa on kiinanpionin eri lajeja. Toisessa on quad hybridien siementaimia eli Amerikanpioneita. Kaikki näyttäisivät nousevan - toivo on taas korkealla!

Kriminpioni eli Paeonia daurica ssp. daurica
Ihan uusia tuttavuuksia tuli istutettua, kuten kuvan kriminpioni. Toissatalvi tappoi massiivisesti yli 20 vanhaa pionia pihaltani, joten epätoivoissani olin lyömässä kinttaat tiskiin pionien suhteen. Vaan sitten tuli käytyä yhden pionimiehen luona, joka käänsi pään. Ja syntyi iso uusi pionimaa, Vallipenkki. Ja se näyttää talvehtineen erinomaisesti. Erityistä mielihyvää tunnen nähdessäni lajikkeen 'Maestro' nousevan punaisin piipoin!

Asiasta ruusuihin - olen maltillisesti poistellut talvisuojauksia ruusumaan päältä. Siellä on runsaasti elämää nousemassa! Tästä olen erityisen iloinen!

'Adelaide Hoodless'in silmut lupaavat taas upeaa kesää!
Tarkempi tonkiminen kertoi, että tasan kaikki muut paitsi ehkä 'Hope for Humanity' ovat hengissä ja pontevissa kasvufiiliksissä. Jopa viime postauksessa kuolleeksi tuomitut 'Morden Fireglow't on hengissä, kun syvemmälle kaivelin. Ja tuo ihmiskunnan toivo taisi olla väärää sorttia, kun se kukki julmetun suurin teehybridin kukin. Eikä ollenkaan googlettamieni kuvien näköisenä. No tällaista sattuu.

Leikoin vain varovasti kuolleen näköisiä latvoja typistäen ja heikoimpia versoja poistaen. Kaikista on paleltunut/kevät polttanut jonkin verran versojen latvoja. Talvi oli niin lauha, ettei eroa tullut tyvimultauksen ja tyvimultaus+rahkasammal+pakkaspeitto kokeilujen välille. Eli hyvin talvehti koko koeruusujen maa, ja saa nauttia toisen kesän ruusujen loistoa! Jännää odottaa, mitä toinen kasvukausi tuo tullessaan! Ruusut ovat nyt hyvin juurtuneita ja lannoituksella taataan kasvuvoimaa.

Kevättä Siperianpajussa, eli Salix schweriniissä
Kevät etenee hitaasti pohjolassa, mutta Siperianpaju kukkii ja lehtii jossain noin neljän metrin korkeudessa. Jännä kasvi tämäkin.

Iloa ja valoa kulkemillesi poluille! Minä saan huomenna parasta mahdollista seuraa, kun Hirnakka starttaa lentävän munatoimituksen Karjalasta liikkeelle saapuen tänne alkuillasta. Tiedossa on hyvää seuraa, puutarhan kiertoa, pari lasillista viiniä ja pajon porinaa! Onpa hieno päivä huomenna!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kevättä ilmassa ja jaksamisen konsteja

Lämmöt on hellineet tilapäisesti myös Pohjanmaata. Kevät loikkaaa joka lämpimillä aina harpan eteenpäin. Ei tahdo pysyä blogi kyydissä, kun joka päivälle on paljon uutta - mutta jaksamista on nyt sangen vähän. Koitan jaksaa työt ja oman puutarhan, säästökohteena on taloudenpidon lisäksi blogi.

Kirsikat on intopiukeena täynnä kukkanuppuja.
Kotimanen hanami on pian täällä!
Nurmi alkoi vihertää viime lauantain lämpöaallon myötä ja silmut turpoilevat toivorikkaina. Pitkään tätä on jouduttu odottamaankin. Puutarhassa kukkii kiurunkannukset ja vuokot. Muut tutut ihanuudet nostavat versojaan, keväisimmät nuput ojossa. Joka päivä pitää kiertää katsastamassa uutuudet omasta puutarhasta. Tämä on on ihan parasta aikaa!

Balkanin hevoskastanja (Aesculus hippocastanum) levittää siipensä
lähtölaskennan alkaessa. Tahmeat silmut on isot!
Työ vie kieltämättä mehut talvenpehmeästä kropasta. Keksin lopulta miten saan hoidettua omaakin puutarhaa - töiden jälkeen ehtoisat päikkärit elvyttävät taas työkuntoon! Puolikkaan tunnin tirsat piristävät taas työkuntoon. Rasitusvammat vinkuvat jälleen olemassaoloaan, kuten joka ainoa toukokuu muutenkin. Pitää koittaa levätä ja venytellä aina joskus. Työn ja oman puutarhan yhteensovittaminen vaatii harjoitusta. Muonahuolto on vaihtunut pitkällisesti omin käsin valmistetusta nopeampiin ratkaisuihin.

Viitavaahtera eli Acer barbinerve on luotettava talvehtija vitosellakin.
Eilen kunnostin kasvihuoneen kasvualustan kohtaamaan uuden kasvukauden. Tomaattien kasvatus ei taaskaan mennyt ns. putkeen, mutta muutaman taimen sentään sain. Ostamalla saan lisuketta ja messuilta ostin chilintaimet. Samalla tsekkasin ruusuntaimien tilanteen. Ruukutin pienessä ruukussa tulleet omajuuriset ruusut isompiin purkkeihin odottamaan istutusta.

Kasvihuoneessa lannoitetut ruusun ja kärhötaimet odottavat.

Ruusuja versomassa - voi onnea!
Uuden ruusumaan rakentelu etenee pienissä palasissa, kun vasen lapa huutaa hoosiannaa ylirasituksesta. Olen kiskonut mansikkakankaan taimineen pois ja osin talikoinut kasvualustaa. Isompi rutistus on hakea hevonpaskaa, turvetta ja kärrätä lisää multaa sotkien kaiken huolella sekaisin. Sekin hoituu pikapuoliin, mutta istuttamaan pääsee vasta hallojen oikeasti mentyä - eli keskimäärin kesäkuun 10:nnen päivän jälkeen. Jyrsimen kun saa elvytettyä taas toimintakuntoon, niin konevoimin saa loput työstettyä.

Vuorijalava eli Ulmus glabra on piukassa kukkanuppuja sekin.

Ruusujen koemaa näyttää erittäin positiiviselle. Nähdäkseni kaikki taimet ovat hengissä paria jo viime kesänä heikolta näyttävää lukuun otttamatta. En odottanutkaan 'Morden Fireglow'in talvehtimista, sillä taimet olivat tosi heikkoja jo tullessaan. Kasvukausi ei tuottanut niille vahvistumista, joten eväät talvehtimiselle olivat lähtöjään heikot.

'Lambert Closse' oli mielestäni älyttömän hurmaava. Kolme yksilä talvehti hyvin!
Olen kaapinut tyvimultausta pois ja analysoinut talvehtimista. Useat kanadalaiset ovat osin latvoista paleltuneet, mutta juuri sen verran kuin olisin muutenkin leikkonut pois. Ryhmäruusut ovat talvehtineet yllättävän hyvin, josta olen ihan riemuissani! Talvi oli lempeä, vaikka sahaavien kelien tuottama jääkansi huolettikin. Pärjäsivät kuitenkin onnistuneesti. Ruusumaan äärellä tunnen älyttömän riemukkaita fiiliksiä. Paisuvat, punaiset ruusunsilmut ovat mielestäni melkein kauneinta maailmassa.

Huomenna on pitkästä aikaa vapaata. Tai noh - yhden hoidon käyn tekemässä, mutta muuten on vapaata. Tuo hoitotyö pitäisi saada laitettua kesäseisokille, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Kipeille ihmisille on tosi paha sanoa ei. Tässä joudun tasapainoilemaan oman jaksamisen ja ihmisten hoitamisen kanssa.

Näitä tiedossa taas! 'Adelaide Hoodless' pärjäsi hyvin talvessa.

Ruusujen leikkaaminen alkaa olla ajankohtaista. Tänään postilootaan tupsahtanut Ruususeuran Ruusunlehti antoi taas hyvästi evästä Jorma Koskisen ruusujen leikkausta koskevan artikkelin myötä. Paljon hyvää tietoa! Hiivatin hyvä on Ruususeuran jäsenlehti - sieltä löytää mielenkiintoisia ja tietopitoisia juttuja, joita ruusuharrastaja tarvii opastukseksi.

Hauskaa Helatorstaita! Kevät ennusteiden mukaan toppaa taas tähän, mutta eiköhän jossain ajassa lämpene kesäksi asti. Pääskyset tulivat viikko sitten tirskumaan.


lauantai 20. toukokuuta 2017

Kiitos Ruukki!

Pienissä kylissä on voimaa ja yhteistyötä! Pieni Ruukin kyläyhdistys polkaisi historiansa toiset puutarhamessut tänään. Viime vuonna peruttiin Oulun isot puutarhamessut ja Ruukin kyläyhdistys tarttui rivakasti toimeen järjestäen puutarhamessut kuitenkin tänne pohjoiseen. Nyt tuota kokemusta rikkaampana järjestettiin toisinto. Päivä Ruukin hevosurheilukeskuksen maneesissa oli hieno! Olin paikalla Särkän Perennataimiston osastolla kaverina myymässä.

Hiekkapohjaisessa maneesissa messuiltiin koko päivä.

Minulta löytyy kokemusta Ouluhallin isoista messuista vuosien varrella, mutta Ruukin puutarhamessut ovat vain paljon paremmat. Puitteet on toki paljon vaatimattomammat, mutta tarjonta oleellisesti parempaa. Nämä messut todella ovat itse asiaan paneutuvia. Tarjolla oli sellaista aitoa puutarha-asiaa ilman turhauttavia oheishärpäkkeitä. Mittavia installaatioita ei ollut, mutta somistuksesta huolehtinut Klrorofylli.com:in porukka oli urakakoinut hienoja somisteita kylmän kevään keskellä. Pisteet siitä! Tuo tuttu sakki on luovaa ja erinomaisen aikaansaavaa!

Särkän osastolla oli kevään kukkijoita ja muita kasveja tarjolla.
Kuva on otettu juuri ennen messujen avautumista.

Kävijöitä oli mielestäni runsaasti ja nimenomaan juuri puutarhaharrastajia. Innostuneitä keskusteluja ja kokemusten vaihtoa käytiin koko päivän. Moni löysi matkaansa aarteita, joista iloittiin. Samanhenkisten ihmisten seura on aina niin mahtavaa.

Tomaatteja, paprikoita tai chilejä - hyötykasveja oli runsaasti kesäkukkien ohella.

Erityisen iloinen olin blogitapaamisista! Moni nimimerkki sai kasvot ja livenä ajatusten vaihtoa. Olipa mukavaa nähdä, ja kiitokset kaikille jotka ottivat puheeksi blogin seuraamisen ja kommentoinnin.

Osuuskunta Yrttiajan upeita yrttituotteita. Todella aitoa asiaa ajatuksen kanssa!

Puitteet olivat tarkoituksenmukaiset, mutta aika kaukana loisteliaasta. Paras anti oli pienten toimijoiden osastoissa ja innostuneissa ihmisissä! Tunnelma oli parasta kokemusta kaikkien ihanien puutarhaharrastajien parissa. Hienoja luentoja kuultiin, ja mielipiteitä sekä kokemuksia vaihdettiin. Ostoksia oli mukavaa tehdä, sillä jokaiselle löytyi varmasti jotain.

Maalaismunia nyt vähintään taimien lisäksi!

Muona- ja kahvihuolto pelasi oikein hienosti, ja ihailin myös näytille tuotuja alapakoita sekä itsepäistä aasia. Sen ääni oli kyllä kuin pahasti epävireisellä sumusireenillä. Voi taivas sentään - pieni otus ja ISO ääni.

Söpöä!

Käsittääkseni kauppa kävi mukavasti. Hieno nyanssi oli Ruukin yläasteen kasiluokan tarjoama kuljetuspalvelu kottikärryillä ostosten viemiseksi autoille ja busseille. Toivottavasti luokkaretkirahastoon kolahti jonkin verran kolehteja.

Nuojuan Ingan tehokas taimimyynti ulkoalueella oli vetonaula sekin!

Siis kiitokset Ruukin kyläyhdistyksen messuponnistukselle. Kaikki onnistui hyvin, vaikka PääPuutarhuri moittikin uunituoreesta munkista puuttuvaa hilloa :)

Huomenna on viikon ainoa vapaapäivä, jonka ajattelin käyttää pihalla puuhailuun. Tänään ilmat vähän lämpesivät, vaikka voihan se olla väliaikaista. Nurmet ehtivät kuitenkin yhden päivän aikana vihertyä. No huomenna puuhaan kuitenkin omalla pihalla antaumuksella!

Leppoisaa viikonloppua ja iloa keväästä!

tiistai 16. toukokuuta 2017

Kärhöjen loistoa :)

Meilläpä kukkii jo jalokärhöt. Tässäpä tänään otettu todistekuva:

'Dawn' kukkii hentoa punasävyä illan auringossa

Tänään saapui Saksasta matkaan lähtenyt kärhölähetys. Se surkein vaihtoehto on  postin kotiin toimitus, koska se ei vain toimi kun postilaiset eivät osaa soittaa asiakkailleen. Eipä ollut ketään kotona. Koitin jälestää missä paketti roilaa, ja löytyihän se sitten postista.


Kaksi hurjan suurta pahvilootaa lupaa paljon!
Edellinen talvi teloitti tai ainakin laittoi uinumaan v. 2003 hankitut kärhöt. Ei näkynyt viime kesänä yhtään versoa. Harmitti, sillä kärhöt ovat ruusujen lisäksi suuria rakkauksiani. Niinpä mielestäni uhkarohkeasti tilasin Westphalin nettikaupasta uusia kärhöjä.



Saksalaista täsmällisyyttä erinomaisessa paketissa.
Kärhöt tulivat täysin ehjinä ja hyvävoimaisina perille.
Pientä säätämistä tilauksessa oli siinä, että Westphal oli lähettänyt ennakkolaskun sähköpostiin. Se oli mennyt vissiin suoraa roskapostiin, enkä ollut sitä huomannut. Tiedusteltuani tilaustani vastauksena oli, että ei ole lähtenyt kun ei ole tullut maksua. No sain laskun, maksoin ja pian kärhöt olivatkin täällä.

'Ice Crystal' availi jo nuppujaan

Valikoima oli luokkaa "namukauppa", josta poimin kahdeksan sellaista sorttia mitä ei tahdo täältä saada. Mielestäni kärhöt ja ruusut ovat upea yhdistelmä, niinpä valikoin uuteen ruusumaahan parit matalampana pysyvää sorttia.


'Königskind' jää vain noin 150 sentin korkuiseksi.

Königskind-sarja on runsaskukkainen ja matala. Kukat ovat suuret. Tilasin kaikki kolme:

'Purpur Königskind'

'Rosa Königskind'

Istutan nämä kärhöt ensin purkkiin, jotta näen niiden kukinnan ja sen passaamisen ruusujen kanssa. Ensi talvi menee kellaritalvetuksena, jolloin juuripaakku on jo vahva ja pääsee ensi keväänä maahan. Näin tapaan tehdä kärhöjen kanssa.

Menetty ihanuus 'Yukikomachi' on täällä taas!

Lihotan yhden tai kaksi kasvukautta kärhöjä ruukussa ja vasta sitten istutan sen maahan. Istutussyvyys on sama kuin ruusuilla - 15 senttiä juurenniska maan pinnan alla. Se auttaa paljon talvehtimisessa. Ehkä tästä lähtien myös suojaan kärhöjen juuristoalueen. Siten en aiemmin ole tehnytkään.

Nuppu on aina lupaus tulevasta

Kärhöillä ja ruusuilla on paljon samoja toiveita - valoa, vettä ja ravinteita riittävästi. Kiitoksena molemmilla runsas kukinta. Molemmat istutetaan myös syvään ja suojataan talveksi. Siis helppoja kasvattaa samassa penkissä.

Eikä tullut kalliiksi!
Kahdeksan kärhöä Saksasta kustansi vajaat 90€. Mielestäni edullista. Valikoima oli valtava, toimitus nopea, ja tilaus oli juuri oikea.  Postituskulut olivat 15€, mikä huolellisen pakkauksen ja matkan huomioiden oli hyvinkin edullista.

Niin että uskallan suositella, jos harkitset kärhöjen tilausta Westphalilta. Ei ole sitten maksettu mainos, vaan jaettu kokemus :)

Huomenna pitäisi sataa kevättä, eli lämmintä sadetta herättämään kasvit kevääseen. Tuskin malta odottaa hentoa viherrystä lehtipuissa!!! Iloa askeliisi!

maanantai 15. toukokuuta 2017

Ruukin Puutarhamessut, siellä nähdään!

Ruukin kyläyhdistys on tehnyt ison savotan pistämällä pystyyn puutarhmessut ensi lauantaina 20.5.2017 klo 10 - 16. Siellä olen minäkin Särkän Perennataimiston osastolla myymässä, tule käymään juttelemassa!

Esikko 'John Mo' on uskollinen kevään kukkija vuodesta toiseen

Messujen blogissa on tarkempia tietoja, mutta paikka on Ruukin hevosurheilukeskuksen maneesi. Pääsymaksu on 5€ ja paikoitus ilmainen. Kannattaa varata käteistä, sillä useimmilla näytteilleasettajilla ei ole maksupäätteitä mukanaan. Tarjolla on keittolounasta, suolaista ja makeaa purtavaa ja kaffeja sun muuta tarpeellista.

Punakolmilehden taimia on Särkän osastolla myynnissä. Harvinaisuus!

Messujen näytteilleasettajat on mielenkiintoinen valikoima toimijoita. Kotiin viemisinä voi olla perennoja, puita, pensaita, hyötykasvin taimia tai yrttejä kaikkinaisen elämysten ja ohjeiden keralla. Kannattaa lähteä kauempaakin ja Oulusta on bussikyydityskin paikalle ja takaisin.

Nähdään messuilla!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Pentue koolla ja äitienpäivän iloja

Aamulla avattuani silmät laitoin ne lujasti takaisin kiinni. Ulkona satoi räntää taivaan täydeltä. Monta senttiä oli jo maassakin. Tosin olin varautunut säätiedotuksen vinkattua asiasta, mutta ei se kovin juhlavalta tuntunut.

Eilen muistettiin mummoja, ja käytiin kylästelemässä koko pentueen voimin. Esikoinenkin oli saapunut taas kotiin, joten onpas mukavaa olla koolla. Untuvikot alkavat olla lentoikäisiä, joten yhteen kokoontumisessa on tosi rakkaat fiilikset.

Mummolle viety mansikkakääretorttu maistui kesältä!

Tämän vuoden äitienpäiväruusuni oli oivallinen lahja - sain parimetrisen ruusuorapihlajan! En perusta äitienpäiväruusuista tai -hortensioista, atsaleoista tai mistään muistakaan "perinteisistä" muistamisista. Sen sijaan Särkän Perennataimiston annista voi ammentaa vuosien ilon, joka ilahduttaa pitkään!

'Paul's Scarlet' on ollut vuosia toivelistallani! Sille on paikkakin valmiina.
Maestro oli koristanut taimen silkkikukilla :)
Räntäsateen keskellä lapiolla koittelin istutuspaikkaa - sula se on. Mutta en alkanut vielä istutushommiin, sillä räntäsateen keskellä se ei tuntunut kivalta ajatukselta. Josko keskiviikkona, jolloin yöpakkaset mahdollisesti jättävät rauhaan? Arkahan tuo ruusuorapihlaja on, mutta yrittänyttä ei laiteta. Paikka on paras mahdollinen, mitä tontti tarjoaa herkkähipiäiselle erikoisuudelle.

Poikkesin sitten Särkän perennataimistollakin multaa hakemassa. Kasvihuoneen kasvualustan sentään voisi kunnostaa, vaikka ei ulkona viitsisikään hirveitä puuhata. Tapaan nakata muutaman multasäkillisen, hevosen lantakompostia ja tuhkaa. Taimia sinne voi haaveilla myös pikapuolin pahimpien pakkasten jälkeen. Tarvittaessa sinne saa lämmityksen irtopatterilla.

We are the Family! Näitä taas odotellessa...

Mahdottoman mukavaa äitienpäivän jatkoa kaikille! Täälläkin räntä alkaa hiljalleen sulaa, joten ehkä päästään vielä grillin äärelle iltapäivän kuluessa.

torstai 11. toukokuuta 2017

Ruusukauden aloitus

Muu maa on saanut lunta niskaansa, mutta ihmeen kaupalla tämä Pohjanmaan rantakaistale on saanut auringon lisäksi vain viiltävää pohjatuulta. En ole jaksanut paljon netissä roilata, saatika kirjoittaa mitään. Työ on vienyt suuren osan voimista lähinnä sikamaisen aikaisten aamuherätysten vuoksi. Sopeutumisprosessi on meneillään edelleen. Ehkä jo elokuussa olen aamuvirkku ihminen.

Viime vuonna juuri tällä päivämäärällä oli seljapihlajassa tämmöiset versot!


Kevään kylmyys on hyytänyt pihahommia. Kulottanut olen iltaisin, koska sitä voi tehdä vain pienessä aikaikkunassa lumen sulamisen jälkeen kenturoiden kuivattua siiheksi, kunnes kasvukausi käynnistyy. Lisäksi olosuhteiden pitää olla optimaaliset, eli ei sadetta eikä tuulta. Huononlainen kulotuskevät, sillä pohjoistuuli pitää pintansa iltakosteuden nousuun asti. Sitten ei tahdo enää kulokaan palaa.

Kasvihuoneessa on kevät. Viiniköynnös versoo vauhdilla, joten päätin siirtää ruusut sinne parempaan aurinkoon ja lämpöön.

Zilga selviää hyvin pienellä turvesuojalla talvet kasvihuoneessa.
Ekat maistiaiset saatiin viime kesänä ja hyvää oli!

Olin huomaavinani ruusuissa jo vuorokaudessa kasvun piristymistä. Nyt pitää lannoittaa niitä jo purkkeihinsa ja omajuuriset ruusut ajattelin purkittaa ensin isompiin purkkeihin. Istuttamaan pääsee aikaisintaan 10.6 tai kun kevät on näin myöhässä niin ties milloin ...

Huono kuva, mutta ruusuja ne on nauttimassa kasvarin olosuhteista.

Maestro asensi neljä automaattiavaajaa luukkuihin, joten päivisin ei lämmöt pääse nousemaan kohtuuttomiin. Öisin näyttää pysyvän plussan puolella. Täällä vähän helpotti yöpakkaset, vaikka ei niistä kokonaan eroon ole päästy.  Ennuste on kuitenkin tiistaista lähtien kasvukautta kohden eli lämpenevää. Viimeinkin.

Lisää ruusuja, nämä oli jo tullessaan hyvästi kasvussa. Laitimmaisena
vasemmalla paljasjuurisina tulleet ja purkkiin istutetut.

Ruusujen taimilla menee siis hyvin, ja niillä on ainakin kuukausi aikaa versoa ja juurtua ennen istutusta. Siirtelen niitä väljemmin laatikoihin, jotta saan ne sitten istutusvaihessa irti toisistaan versoja katkomatta.

Projekti käynnistyi maataistelutoimin - työnimi Ruusumaa 2A on kuopastu alkuun!

Maa oli yllättäen sulanut kasvarin edustalla, joten pääsin repimään mansikkakankaan siitä päältä pois ja kääntämään talikolla maata poimien satunnaiset juolan juuret pois. Alue on ollut katettuna mansikkakanakaalla, mutta yhdestä kohdin kankaassa on ollut reikiä joista juola pilkisteli.

Tämä kuva on otettu 1.5.2017 joten äkkiä routa päästi kuitenkin otteestaan.
Kasvualustan syvyys on tuossa noin 30 senttiä, joten tuosta viereisestä kasasta heittelen lisää multaa. Lisäksi haetaan turvetta ja palanutta hevonpaskoo. Tavoite on 60 senttiä kasvualustan syvyyttä. Pohjamaa on hiekkamultamaata ja alta löytyy hiekkaa. Aurinko pääsee koko päivän paistamaan ja pohjoinen kantti löytyy edellisen kuvan vasemmasta yläkulmasta. Siellä on metsää suojana. Ihan loistopaikka ruusumaalle!

Projektin aloituksen palkitseminen tuli hoidettua parhaalla mahdollisella tavalla:

Kasvihuoneen edustan jakkaralla kätten työn jälkeä katsellen
lasillinen valkoviiniä. Mustarastas konsertoi ja olin onnellinen.

Puutarhakausi on siis virallisesti avattu. Koitan iltaisin vähän jaksaa omassa puutarhassakin. Onneksi Maestro hoitaa kotihommia ja ruokapuolen huollossa menen helpoimman kautta. Palvelu on heikentynyt, joten muu perhe saa ottaa asioita hoitaakseen. Tämä kesä on erilainen, mutta olen todella iloinen näistä kesätöistäni!

Lämpöä ja valoa poluillesi - kevät koittakoon vihdoin!

P.S. Ruusumaa 1:n talvisuojaukset on edelleen paikoillaan. Olikohan Briteissä sääntönä, että talvisuojaukset puretaan kun onnenpensas kukkii. No ei kuki vielä - joka päivä tarkistan!

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Taivaallinen sunnuntai!

Onneen tarvitaan kuulemma jotain mitä tehdä, jotain mistä unelmoi ja joku jota rakastaa. Minä sain tänään kokonaisen päivän puuhata omassa pihassa ja rakennella unelmia! Löysin vaikka mitä penkkipunnertajia ja jopa ne ensimmäiset krookuksetkin!

Kirsikka on ihan piukassa kukkanuppuja! Tämmöistä odotettavissa ensi kuussa!

Perennapenkit saivat kevätsiivousta ja kitkentää. Syksystä ei tule enää niin tarmokkaasti kitkettyä, ja rikat on sellaisia veijareita, ettei ne lopeta kasvuaan kylmien myötä. Ihan varmasti kasvavat vielä salaa hangen allakin! Eli puuha oli sangen hidasta, mutta tuloksellista. Sain suuret osat perennamaita putsattua. Leikoin vähän puskiakin ja kärräsin ryönät kompostoitumaan. Varjopaikat olivat vielä jäässä.

Kuolanpionin versoja nousee punaisina maasta. On ne aikaisia
ja suorastaan hurjan näköisiä!

Kivasti perennapenkeistä puskee jo versoja, eli talvehtiminen näyttäisi sujuneen. Tästä iloitsin suuresti! Viime kevään fiillikset samoissa puuhissa oli ihan toisenlaiset. Olen vain istuttanut niin paljon uusia juttuja, että en tahdo muistaa mitä missäkin on! Talvi jotenkin kummasti nollaa muistin.

Karvaiset kylmänkukat lumoavat!

Säätila oli viitisen astetta plussalla ja aurinkoista. Välillä tuuli kylmästi, mutta vaihdoin sopivasti suojaisemmille kanteille puuhailuani. Ruusut kannoin tallista ulos, ja illalla vein ne takaisin talliin. Juoksutan niitä nyt viikon verran ulkoilemassa, kunnes lämpenee niin että saavat jäädä ulos. Istuttamista haaveilen vasta kesäkuun alun jälkeen.

Taas alkaa uusi viikko ja uudet haaasteet ovat edessä. Keveitä askelia poluillesi. Eiköhän tässä kelit ala pikku hiljaa lämmetä. Yöpakkasten loppumista toivon!

lauantai 6. toukokuuta 2017

Työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen haasteista

Ensimmäinen työviikko takana kotikaupungin vihertöissä. Saldona on selkeä ajatus siitä, että työni on todella tarpeeseen! Olen kartoittanut tilannetta, tehnyt suunnitelmia ja suurimmaksi osaksi uppoutunut alueiden peruskunnostukseen kohde kohteelta. Työtä on. Paljon. Puistoja on heti valtava määrä hehtaareja. Vuosien hoitamattomuus tai peräti ihan väärin tehdyt hoitotoimet vaativat kunnostusta pitkällä jänteellä. Kaupungilla oli viime kesänä eka puutarha-alan koulutuksen saanut ihminen töissä, mutta hän jäi syksyllä äitiyslomalle. Eli ei hänkään ihmeitä kerjennyt tekemään. En saa hetkessä vuosien laiminlyöntejä nollattua. Riittäneekö koko kesäkään? Tähän saakka hommia on hoitaneet insinöörit muiden töiden ohella. Se näkyy kyllä.

Kari Juvan patsaspuisto on keskellä kaupunkia ja tosi hieno. Mutta
missä ovat istutukset?!? Avonainen nurmikenttä, jossa on sorakäytävät
ja pari penkkiä. Tämän haluan viherryttää oikeasti puistoksi. Alue on iso.
Kuva on http://raahe.fi/matkailu/juva

Olen hirveän mielissäni tästä työstä. Sen itsenäisyys sopii minulle, ja pääsen ulos liikkeelle oikeisiin töihin. Ei huvita yhtään toimistossa istuminen! Tästä päästään pieneen dilemmaan, kun päivän rankasti puutarhuroi työkseen, niin ei tahdo illasta jaksaa omassa puutarhassa. No ehkä tässä kuntokin kasvaa. Lauantait teen hoitotöitä pitkän päivän, ja sunnuntai on ainoa tehollinen päivä omassa puutarhassa. Se kuulostaa minustakin aika vähälle.

Rankointa on herätä joka arkiaamu 5:45. Se oikeasti on ihan luonnoton aika pinnistää jalkeille. Ehkä tähänkin tottuu jossain ajassa. Aivosolut pysyvät kyllä tiukasti unessa pari ensimmäistä työtuntia, sille ei nyt vain voi mitään.


Kevään kulotusta sentään iltaisin pieninä osina.


Kevättyöt alkavat meillä perinteisesti kulotuksella, haravoinnilla, pensaiden ja puiden leikkauksilla ja perennamaiden siistimisellä. Sitten seuraa lannoitus ja koko kesän kestävä kitkeminen/kastelu/muu huolto. En muista ikinä näin myöhään jäänyttä kulotusta, mutta tämä kevät on nyt tällainen. Punkit saavat kuuman kuoleman. Toivon ehtiväni kulottaa jokaisen pitkällä heinällä olleen kantin, eli  pellot ja rantamaasta osa. Kulotetut alueet vihertyvät pikaisesti.

Näitä on jo ikävä - kuvassa runsas 'Nina Weibull'

Koitin minä päästä tänään tulevan ruusumaan kunnostukseen käsiksi, mutta musta mansikkakangas on kiinnitetty pitkillä aspeilla maahan. Ne ovat jäässä vielä. Eli vielä on odotettava. Onneksi tuo paikka on juuri kattamisen vuoksi helposti kunnostettavissa. Tarvii vain talikoida kerran mahdolliset juuririkat, lisätä multaa (kasa on siinä ihan vieressä) ja sekoittaa hevonpaska ja tuhka, muotoilla penkit ja istuttaa ruusut. Sitten vain odottamaan kukintaa!

'Rody' tämä aloitti kukinnan heinäkuussa, eikä lopettanut ollenkaan ennen pakkasia.

Muut alueet saavat nyt tyytyä vain peruskunnossapitoon. Viime keväänä teinkin massiivisesti paikkausistutuksia tappotalven jäljiltä. Tämä kevät näyttää jo elonmerkkejä, joten luulen pääseväni tässä ihan helpolla. Onneksi viime vuonna sain tarvittavat laajennokset ja perustoimet tehtyä. Mitään suurta projektia ei ole tiedossa. Paras ja herkullisin on tuo uuden ruusumaan rakentelu. Se ei ole työ, vaan silkkaa nautintoa.

'Baronesse' - näitä tuli uudessa tilauksessa pari lisääkin.

Ehkäpä tämä kesä menee kuitenkin valoisissa merkeissä ja omakin puutarha tulee ylläpidettyä. Esikoinen lupasi auttaa, mitä lupausta kyllä hyödynnän. Kitkemistä on paljon.

Keleistä huolimatta iloista viikonloppua! Minä kyykin hartaasti huomisen pihalla, aivan sama miten kamala kylmyys hyytää. Se on pukeutumiskysymys vain.